Siirry sisältöön
<< Opettajan materiaalipankkiSeuraamusjärjestelmäOhjaava keskusteluMeidän koulu Ongelmia ratkaiseva systeemi Ennaltaehkäisevää ohjausta RatkaisukeskeisyysKasvatusfilosofiset perusteet Restoratiivinen oikeus Sovittelu Ohjaus kurinpitotilanteissa Ratkaisukeskeinen ohjaus Vertaissovittelu Ohjauksen kehittäminen MateriaalikansioLähteet

Kasvatusfilosofiset perusteet

Systeemisesti suuntautuneet ohjausmenetelmät kytkeytyvät Kurt Lewin kognitiiviseen kenttäteoriaan (henkilöön tai henkilöihin tilanteessa), Deweyn pragmatismiin (kokemuksellisuus) ja Vygotskyn lähikehityksen vyöhykeeseen.

Oppiminen on käsitystapojen muuttumista. Oppiminen ei kuitenkaan ole vain oppijan pään sisällä tapahtuvaa havaintojen ja kokemusten jäsentymistä. Käsitystapojen muutosten syntyminen edellyttää ajattelun ohella myös käytännöllistä toimintaa. Ihminen oppii tuntemaan ympäröivää maailma olemalla vuorovaikutuksessa (aktiivisessa tiedostustapahtumassa) sen kanssa. Vuorovaikutukselta vaaditaan tietoisen ja tavoitteellisen toiminnan piirteitä. Kaikki tekeminen ei näin ollen edistä maailman ymmärtämistä.

Kurt Lewinin kehittämän kenttäteorian mukaan kognitiivisuus ilmenee teoriassa tarkasteltaessa sitä, kuinka yksilöt saavuttavat ymmärryksen itsestään ja ympäristöstään ja kuinka he tätä kognitiota käyttäen toimivat ympäristönsä suhteen. Oppiminen on aktiivinen ja päämääräsuuntautunut, itsenäistä tai yhteistä ongelmanratkaisua sisältävä prosessi, joka johtaa käytännön ongelmien ratkaisemiseen. Tieto saa alkunsa kokemuksesta ja syntyy kokemukseen liittyvien asioiden selvittämisprosessissa.

Lähikehityksen vyöhykkeellä Vygotsky tarkoittaa kehitysvyöhykettä, johon kuuluvia ongelmia yksilö ei kykene itsenäisesti ratkaisemaan, mutta pystyy siihen aikuisen tai tiedollisesti kehittyneemmän kumppanin avustuksella. Ideaalinen oppimisympäristö tarjoaa sosiaalisesti tuetussa tilanteessa tehtäviä, jotka sijoittuvat oppijan lähikehityksen vyöhykkeelle.